Kädet hikoilevat. Aikataulut painavat päälle. Palaveria palaverin perään. Pitäisi nuo seuraavan kuun työvuorolistatkin hoitaa. Ai niin, se tuleva tiimin työpaja pitää myös suunnitella. Mistä me siellä oikein juteltaisiin? Ai niin, niistä henkilöstökyselyn tuloksista.
En taas jaksa, jos saan valitusta siitä, että palkka ei ole noussut ja viestintä ei kulje tiimissä. Huoh… Tuntuu, että aina ne asiat ovat sellaisia, mitkä minun tai ylimmän johdon pitäisi korjata. Jännittää myös mennä oman tiimin eteen, kun en oikein ole perillä siitä, miten heillä menee. En ehtinyt kysyä Monalta silloin kahvikoneen luona kuulumisia ja muiden kiireiden takia jouduin pariakin jutteluhetkeä siirtämään. Mitähän ne mustakin ajattelee? Varmaan odottavat, että multa löytyy takataskusta taas ratkaisut jokaiseen ongelmaan, joka tuloksista nousee.
Onko sieltä ikinä noussut mitään hyvää – en edes muista. Tuskinpa tälläkään kertaa. Voisiko tämän vaan jättää välistä ja keskittyä muihin juttuihin? Katsotaan sitten ensi vuonna uudelleen. Ainahan näitä kyselyitä tehdään vaan sen takia, että pitää kysyä. Eihän niistä tuloksista ole aiemminkaan saatu mitään konkreettista irti saatikka sitten viety tekoja arkeen.
Myönnetään. Edeltävässä fiktiivisessä pohdinnassa oli värikynää mukana. Jos kuitenkin tunnistit ripauksen itseäsi, se on erittäin inhimillistä. Kehotan sinua kuitenkin miettimään, voisiko tuleva keskustelumahdollisuus oman tiimisi kanssa näyttää sittenkin tältä:
Menipä vuosi nopeasti. Hienoa, että pian saadaan taas kuulla, mitä asioita tämän vuoden henkilöstökyselyssä nousee esille meidän tiimissämme. Ollaan kyllä aika hyvin saatu parikin asiaa eteenpäin viime kertaisten keskustelujen ja niitä seuranneiden toimenpiteiden ansiosta. Hoidanpa jo nyt neukkari- yms. varaukset ja laitan kaikille tiimiläisille jo kutsut kalentereihin tulevasta tiimikeskustelusta. Ehditään sitten suunnittelemaan työt niin, että mahdollisimman moni pääsee paikalle!
Kyllä vähän jännittää minkälaisia tuloksia saadaan tänä vuonna… tosin viime kerrallakin saatiin hyvää keskustelua aikaan tiimin kanssa. Huomasin silloin sen, että kun itse tulin avoimin mielin tilaisuuteen kuuntelemaan ja saamaan lisäymmärrystä, saimme todella hyvin mietittyä asioita yhdessä. Kun kerroin olevani ymmälläni jostain ja haluavani ymmärtää paremmin tiettyä asiaa, niin tiimi halusi niitä myös avata.
Kaikille meille oli jo vuosi sitten selvää, että me halutaan parantaa yhdessä asioita sekä ylläpitää sitä mikä on jo hyvin, eikä jättää tuloksia tai suunnitelmia pelkille powerpointeille. Minä otin muutamia asioita vietäväkseni yksikkömme johtoryhmälle, mutta tiimin sisäisistä kehitysasioista otti muutama työpari vastuuta. Tämä vaikutti todella hyvältä työtavalta, sillä kehitettävät asiat pysyivät pinnalla ja niille sovittiin myös seuranta tiimin kesken.
Kerran kuussa viikkopalaverin yhteydessä otimme asiat keskusteluun – mitä oli saatu valmiiksi ja mitkä asiat olivat vielä työstössä. Nämä tiimin kanssa käydyt keskustelut on lujittaneet meitä entistä paremmin yhteen ja koko porukka ymmärtää, että kehitystä voidaan tehdä myös tiimi- ja yksilötasolla. Ei ainoastaan johtoryhmässä. Olen todella ylpeä meidän porukasta, että ollaan tässä tilanteessa.
Pitääkin muuten varata jo nyt ne 1to1-keskustelut valmiiksi kalenteriin, niin ne tulee varmasti pidettyä henkilöstökyselyn jälkeen. Onneksi tiimiläiset haluavat jakaa kanssani muutoinkin asioita omasta työarjestaan, kuin vain näissä virallisemmissa keskusteluissa – se jos mikä, on ollut arvokasta ja hyvin käytettyä aikaa. Mutta nyt niiden vuorolistojen pariin, kun tuli nämä tärkeimmät hoidettua ensin kuntoon.
Turhautumisen ja hampaiden kiristelyn sijaan tehdään tiimikeskusteluista niitä hetkiä, joissa meillä on mahdollisuus kohdata toisemme keskeneräisinä ihmisinä, jotka haluavat hyviä asioita toisilleen ja haluavat onnistua yhdessä.
Kumman tien sinä valitset?