Niin. Pandemia tuli. Alussa kaikki ja kaikkien huomio meni vessapaperien hamstraamiseen ja käsien desinfiointiin. Sittemmin on puhuttu siitä, onko työnantajan vastuulla toimittaa sähköpöytä jokaiseen kotityöpisteeseen, korvata työpäivän kahvit kotona ja riittääkö Teams-tiimipäivän ohjelmaksi Hassuin hattu -kilpailu.

Rokotekutsua odotellessa monia mietityttänee, miten pandemia on muuttanut työntekijöiden odotuksia työtään kohtaan. Rokotetta joudumme kaikki tätä kirjoitettaessa odottamaan vielä hetken, mutta sen sijaan me Siqnillä voimme kertoa koronan vaikutuksista suomalaiseen työelämään.

Miten korona on muuttanut työntekijöille merkityksellisiä asioita? Isossa kuvassa ei mitenkään. Samat asiat, jotka olivat työntekijöille tärkeitä ennen koronaa, ovat sitä edelleen. Ja mihinkö perustan tämän väitteeni?

Olemme vuodesta 2016 tutkineet Siqni® -tutkimuksella suomalaisen työelämän tilaa ja työntekijöille merkityksellisiä asioita. Tietokannassamme on yli 50 000 vastausta, joista korona-ajalta noin 17 000. Siqnissä pyydämme vastaajaa valitsemaan 30:stä työntekijän motivaatioon ja hyvinvointiin vaikuttavasta tekijästä viisi hänelle kaikkein merkityksellisintä. Mitä datamme siis kertoo?

Merkityksellisten asioiden top 10 (eli 10 eniten vastaajien viiden merkityksellisimmän tekijän joukkoon päätyneet tekijät) on pysynyt lähes eksaktisti samana ajalla juuri ennen koronaa (3/2019-2/2020, n=16 330) ja korona-ajalla (3/2020-2/2021, n=17020).

Ennen koronaa

Korona

3/19-2/20

3/20-2/21
Mielekkäät työtehtävät

40 %

42 %
Työn ja vapaa-ajan tasapaino

35 %

35 %
Oikeudenmukainen palkka ja luontoisedut

34 %

35 %
Työpaikan vahva yhteishenki

32 %

27 %
Vaikutusmahdollisuudet työhön ja työympäristöön

26 %

26 %
Oikeudenmukainen ja kyvykäs esihenkilö

24 %

22 %
Vapaus tehdä töitä ajasta ja paikasta riippumatta

23 %

26 %
Työympäristö, jossa voi olla oma itsensä

23 %

21 %
Ammattitaitoiset kollegat

22 %

22 %
Työpaikan varmuus ja jatkuvuus

22 %

24 %

Kuten taulukosta huomaat muutokset ovat pääsääntöisesti vähäisiä, kahta poikkeusta lukuunottamatta. Työpaikan vahvan yhteishengen merkitys on tuloksissamme laskenut 32:sta prosentista viisi yksikköä, kun taas työntekijä vapaus tehdä töitä ajasta ja paikasta riippumatta on noussut kolme yksikköä 26 prosenttiin. Jälkimmäinen tulos ei yllätä. Onhan pandemian pakottama digiloikka tarjonnut monelle työntekijälle vihdoinkin mahdollisuuden tehdä töitä sieltä, mistä ja milloin se kulloinkin on järkevää. Suurin etätyöhön liittyvä huoli on se, että eihän oikeutta siihen vaan menetetä koronan haihduttua.

Yllättävää sen sijaan on yhteishengen merkityksellisyyden lasku. Toki, nopeasti ajateltuna etätyön mahdollistuessa tiimipalaveri verkkareissa kotisohvalta tuntuu mielekkäämmältä, kuin maski naamalla keinotekoisin turvavälein toimistolla. Tästä huolimatta Siqnin avoimissa kommenttien keskeisin huoli on yhteisöllisyyden katoaminen: miten yhteisöllisyyttä voidaan ylläpitää tässä tilanteessa; palataanhan toimistolle, kun tämä loppuu ja loppuuhan tämä?

Korona ei ehkä ole muuttanut yksilöille merkityksellisiä asioita, mutta ison osan organisaatioista se on saanut enemmän tai vähemmän apaattiseen tilaan. Tämän hetken Vapaudut vankilasta -kortiksi on tullut Koska korona ja sen sisarväittämät: sit-ku ja mut-ku. Tehdään edelleen niitä hyviä asioita, joita tehtiin ennen tätä pahuksen pandemiaa. Tehdään ne nyt vaan kaksiuloitteisesti ja vuorotellen puhuen. Parempi sekin kuin ei kohtaamisia ollenkaan. Kirjoitin vinkkikutoslistan Leidenschaftin Intohimoblogiin korona-ajan kohtaamisista, siis sellaisia helppoja ja yksinkertaisia.

Summa summarum: maailma ympärillämme muuttuu, mutta me ihmiset emme. Ainakaan kovin nopeasti.