Vuodenvaihteessa 2019 olin suuren vedenjakajan äärellä työelämässä.
Koin että sisäinen motivaationi ei ollut entisellään, ja vaikka asetetut tavoitteet tuli täytettyä, varsinainen tuottavuus, lisäarvon tuonti yhteisöön ja oman työn kokeminen merkityksellisenä oli vähäistä.
Ymmärsin, että kyseessä oli pidemmän ajan rakentunut kaari ja usean asian summa. Vaikka en missään nimessä halunnut ankeuttaa kollegoiden ja työyhteisön arkea, tunnistin, että oma fiilis ja alavire tarttuu helposti myös ympäristöön. Jotain oli siis pakko muuttaa.
Muuttuisiko olemassa oleva toimintaympäristö toivomaani suuntaan? Voisiko olemassa oleva yrityskulttuuri lähteä muuttumaan selkeästi kohti uutta maailmaa? Pitäisikö ympäristön muuttua siksi, että minulla on tarve muutokseen? Tähän en oikein uskonut.
Jonkin tekijän työelämäkokemukseni keskiössä oli siis muututtava, eikä se ollut olemassa oleva toimintaympäristö. Se olin minä.
Juuri viisikymmentä täyttäneelle miehelle täysin uuteen hyppääminen, kaiken opettelu alusta ei ole itsestään selvä, sormia napsauttamalla syntyvä asia.
Asema, palkka, totutut tavat toimia ja tutut ihmiset ympärillä, kaikkea tätä piti pohtia.
Olen pitänyt itseäni ennakkoluulottomana uuden suhteen ja koen suhtautuvani avoimin mielin elämään, mutta nyt hieman jännitti. Kuitenkin kysymys oli se sama, jonka voisi heittää kuten huonossa elokuvassa: päivä leijonana vai loppuelämä lampaana. Kun katsoin peiliin, vaihtoehtoja oli tasan yksi. Täyttä vauhtia eteenpäin.
Mutta mihin?
Olin jo pidemmän aikaa seurannut kirjoituksia sekä artikkeleja työntekijäymmärryksestä. Olin imenyt itseeni ajatuksia yrityskulttuurin merkityksestä ja työelämän vallankumouksesta, jossa valta on siirtynyt työnantajalta työntekijälle. Olin entistä vakuuttuneempi siitä, että talentti aina valitsee missä haluaa työskennellä. Ymmärsin, että minä haluan olla osaltani kätilöimässä tätä muutosta ja auttamassa suomalaista työelämää. Olin vakuuttunut siitä, että työkokemuksellani, vuosilla esimiehenä ja osana sekä hyvää, että huonoa johtamista, minulla olisi tälle tarinalle annettavaa.
Siis tuumasta toimeen ja kaikki uusiksi, lähtö alkupisteestä.
Ja mitä olen siis tällä muutoksella jo muutamassa viikossa saanut?
Mahtavat, ihanat kollegat. Päässyt osaksi voittavaa yrityskulttuuria. Koen saavani luottamusta ja tunnen että minua arvostetaan, ja sama myös toisin päin. Me arvostamme toisiamme ja sitä kautta myös asiakkaitamme. Ja vaikka näen, että yhteisellä tarinallamme on korkeampi päämäärä, niin kysymys on liiketoiminnasta, ei ”pörröisestä” HRstä. Ja hei, sydämellistä naurua joka päivä.
Jokainen maanantai on mahtavaa aloittaa uusi työviikko. Jokainen aamu töihin tuleminen on ilo ja etuoikeus. Voit vaan kuvitella mikä vaikutus tällä kaikella on omaan tuottavuuteeni, uusien ideoiden eteenpäin viemiseen ja koko yhteisön tuottavuuteen.
Ole valmis vallankumoukseen. Kyllä muutos kannattaa ja itsestä on hyvä aloittaa.
Kirjoittaja: Tommi Flemming